|
Vaihtoehto EU:lle 1/95 [Otteita kirjoituksista]
***
Kansanliikettä tarvitaan ja se jatkaa.
EU-Suomen omatunto
"EU-maailmaa on tarpeen käsittää - mutta siihen ei tarvitse sopeutua."
EU-kansanäänestys osoitti, että Suomessa on ainakin noin puolitoista miljoonaa ihmistä, jota eivät hyväksy niitä perusteita, tavoitteita ja menettelytapoja, joilla Suomi on nyt liitetty Euroopan Unioniin. Kaikista poliittisista ryhmistä löytyy ihmisiä, jotka edelleen haluavat toimia niiden arvojen ja tavoitteiden puolesta, jotka olivat EU-jäsenyyttä vastustavan liikkeen lähtökohtia.
EU-kriittisen liikkeen tulee koota voimat yli puoluerajojen yhteiseen toimintaan, vastavoimaksi yhdistyneelle EU-rintamalle.
Kansalaisten mahdollisuudet muodostaa mielipiteensä EU-politiikasta vapaasti ja itsenäisesti riippuvat ratkaisevasti siitä, että on saatavilla monipuolista ja nimenomaan kriittiseen tarkasteluun perustuvaa tietoa. Siihen tarvitaan kriittistä liikettä ja sen kautta tapahtuvaa tiedotusta.
Mitä käytännössä tehdään
Käytännössä EU:n vastaista kansanliikettä tarvitaan edelleen
* kriittisenä oppositiona seuraamaan niiden lupausten toteutumista, joilla kansalaisia houkuteltiin kannattamaan EU-jäsenyyttä,
* osoittamaan, mitä todellisuudessa seuraa mm. EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, EMU:n kolmannesta vaiheesta, institutionaalisista muutoksista EU:ssa tai EU:n maataloustuen kansallistamisesta lähivuosina.
* välittämään kansalaisille luotettavaa tietoa siitä, mitä Euroopassa tapahtuu; integraatiokehityksestä, joka etenee kohti Euroopan liittovaltiota, sekä sen merkityksestä Suomelle, Euroopalle ja muulle maailmalle.
Virallinen tiedotus pitää yllä niitä kulisseja, jotka EU:n ympärille on rakennettu. Tiedotusvälineetkin tarvitsevat muitakin tiedonlähteitä kuin valtioneuvoston tiedotus. Tarvitaan vahvaa kansanliikettä toiminnan ja keskustelun kanavaksi niille, joiden ääni EU-jäsenyyskamppailussa haluttiin vaientaa.
EU:n vastaisen kansanliikkeen konkreettisina tavoitteina on:
* torjua EU-jäsenyyden vaikutukset Suomessa niin paljon kuin mahdollista,
* lopullisena tavoitteena saada Suomi pois Euroopan Unionista takaisin täysivaltaiseksi ja kansanvaltaiseksi tasavallaksi.
Näiden tavoitteiden toteuttaminen vaatii, että ollaan aktiivisia poliittisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa koko ajan omassa maassa ja tiiviisti yhteistyössä muiden EU-maiden kriittisten ja separatististen liikkeiden kanssa. [...]
***
Miksi "EI" on edelleenkin "EI"
"Vaalin tulos osoittaa vain sen, että valtiovalta pystyy siihen liittyvän talouselämän ja tiedotuksen subventoinnin avulla saamaan aikaan, minkä päätöksen tahansa niin halutessaan. Se kertoo propagandan korkeasta tasosta. Ei-vaihtoehto tarvittiin vain tukemaan kyllä-vaihtoehtoa."
Näin sanoi kansanäänestyksen jälkeisenä päivänä 17.10.1994 Paavo Haavikko, joka usein ennenkin on ottanut itselleen oikeuden puhua kansallisena omanatuntona. Hän sanoo suoraan sen, miten kansanäänestystä käytettiin väärin, miten menettely, jonka pitäisi olla suorin tapa toteuttaa kansanvaltaa, voitiin kääntää kansanvaltaa vastaan.
"On häpeä, tahra Ruotsin lipussa, että kansalaisoikeus on nyt nimeltään raha" ("Det är skäm, det är fläck på Sveriges baner, att medborgarrätt heter pengar."), sanoi Eva Hellstrand, yksi Ruotsin ei-liikkeen näkyvimmistä hahmoista Ruotsin kansanäänestyksen jälkeisenä päivänä.
Näissä puheenvuoroissa on selvästi sanottuna myös, miksi EU-jäsenyyttä vastustanut liike ei hyväksy kansanäänestyksen tulosta eikä tyydy siihen. Me koimme alusta asti, että EU-jäsenyys murentaa kansanvaltaa. Kansanvallan puolustaminen oli meidän kampanjamme ydinasia. Kansanäänestys oli räikeä havaintoesimerkki siitä, että EU-jäsenyys romutti kansanvallan jo ennen kuin se tuli voimaan. [...]
Me emme hyväksy niitä arvoja ja periaatteita, joille Euroopan Unioni rakentuu, emmekä niitä tavoitteita, joihin se pyrkii. Se ei ole tullut paremmaksi sillä, että Itävalta, Ruotsi ja Suomi on siihen liitetty. Me emme hyväksy myöskään niitä perusteita, tavoitteita ja menettelytapoja, joilla Suomen jäsenyys vietiin läpi.
EU-jäsenyys jakaa Suomen kansan kahtia monella tavoin. Se asettaa vastakkain maaseudun ja kaupungit, taloudellisesti turvatut ja turvattomat, enemmän ja vähemmän koulutetut, "herrat" ja "kansan", jopa naiset ja miehet. Kyllä EU:lle oli ääni niille, joilla jo on valtaa ja vaurautta, siksi se oli "ei" tasavertaisuudelle ja oikeudenmukaisuudelle. Se oli ääni koko hyvinvointivaltioajattelun kumoamiseksi.
Näistä syistä EU:n vastainen liike ei voi lopettaa eikä vaieta, sen täytyy elää ja jatkaa. EU-jäsenyys ei voi yhdistää kansakuntaa, niinkuin presidentti Ahtisaari uuden vuoden puheessaan toivoi, se voi vain jakaa.
01.02.1995
Hilkka Pietilä
***
Norjassa kansanliike voitti
Kuinka Norjassa kansanliikkeen voitto EU-äänestyksessä oli mahdollinen? Oliko tilanne Norjassa ratkaisevasti erilainen kuin Suomessa ja Ruotsissa?
Ensinnäkin EY/EU-jäsenyys oli Norjassa esillä jo neljättä kertaa. Jo 1960-luvulla oli hallitus hakenut jäsenyyttä kaksi kertaa ja asia tyrmättiin silloin EY:n puolelta. Vuonna 1972 EEC:n vastainen kansanliike voitti kansanäänestyksen jo kerran. Nyt oli helppo päästä tehokkaasti liikkeelle vuoden 1972 kokemusten pohjalta.
Norjassa ei syntynyt samanlaista yhteiskunnan valtaryhmittymien totaalista allianssia kuin Suomessa ja paljolti myös Ruotsissa. Norjassa oli koko ajan merkittävä osa puoluekentästä - keskustapuolue, sosialistit ja työväenpuolueen vahva EU-oppositio - määrätietoisesti jäsenyyttä vastaan. Ammattiliittojen keskusjärjestö LO oli kriittinen koko ajan ja asettui loppuvaiheessa virallisesti jäsenyyttä vastaan. Tuottajajärjestöt rahoittivat Ei EU:lle -liikettä merkittävästi koko kampanjan ajan.
Norjan Ei EU:lle -liikkeen menestys perustui ratkaisevasti myös sen tehokkaaseen organisaatioon. Sillä oli alusta alkaen tehokkaat organisaattorit. Liikkeessä oli lähes 150 000 maksavaa jäsentä ja luja järjestöverkko kautta maan. Jokaisessa kunnassa oli paikallisyhdistys, jokaisessa läänissä piirijärjestö ja valtakunnallisella tasolla vahva palkattu sihteeristö. Varoja kertyi jo pelkistä jäsenmaksuista yli 20 miljoonaa kruunua vuodessa. [...]
Norjalaisten Ei EU:lle -kampanjassa yhtenä keskeisenä argumenttina oli kansainvälinen solidaarisuus. Haluttiin säilyttää Norja itsenäisenä maana, jotta voidaan edelleenkin päättää itse suhteista kehitysmaihin ja rakentaa tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa. Tällä puheella on Norjassa todellista katetta, se ei ole mikään fraasi.
Näistä syistä Norjassa kansanliike voitti, itsenäisyys, kansanvalta ja kansainvälisyys voittivat. Taustaan, voimaan ja olosuhteisiin nähden voitto oli kuitenkin hämmästyttävän niukka. 52,2 % "Ei" ja 47,9 % "Jaa". Se osoittaa, miten kova oli rahan ja vallan painostus myös Norjassa.
***
EU-kuplat puhkeavat
EU-jäsenyyttä kannattaneella väellä on suurten pettymysten aika. He kun uskoivat ne lupaukset, joilla EU:ta Suomen kansalle myytiin. Nyt lupaukset pettävät yksi toisensa jälkeen. Lähes päivittäin tulee esiin tietoa, joka osoittaa, että EU-puoli tiesi paremmin.
Investoinnit ja työpaikat
Ennen kansanäänestystä luvattiin suuria investointeja - sekä suomalaisilta yrityksiltä, että ulkomaalaisilta - heti kun vain EU-jäsenyydelle sanotaan kyllä.
- Päivää jälkeen kansanäänestyksen 17.10. kolmetoista suurinta yritystä Suomessa ilmoitti, että uusia investointeja ei ole suunniteltu, uusia työpaikkoja ei tule. Pörssissä ei ole havaittu minkäänlaisia suuria rahavirtoja ulkomailta. Korotkaan eivät ole laskeneet.
Ruuan laatu
Ennen kansanäänestystä Ei-puoli varoitti niin ruuan laadun heikkenemisestä ja tarkan suomalaisen laaduntarkkailun häviämisestä. Tätä pidettiin silloin vain EU-vastustajien pelotteluna.
- Jo joulukuun puolivälissä julisti Suomen Kuvalehti, että EU-maista Suomeen yritetään päivittäin ujuttaa pilaantuneita elintarvikkeita. Vuoden 1995 alusta ne pääsevät vapaasti maahan, kun "rajavalvonta on kiellettyä ja tulli miltei kirosana".
Suomen viimeinen mahdollisuus
Ennen kansanäänestystä vannottiin koko ajan, että nyt Suomella on viimeinen mahdollisuus päästä mukaan suurten ja rikkaiden Euroopan Unioniin, siihen seuraan, johon me aina olemme halunneet. Nyt on kiire, jos ei nyt sanota "kyllä", ovet sulkeutuvat vuosikausiksi, aina ensi vuosituhannelle saakka. EU-parlamentin puhemies Klaus Hänsch uhkasi etukäteen niin Suomea kuin Norjaakin ovien sulkeutumisesta vuosikausiksi.
- Kun Norja sanoi Ei EU:lle marraskuussa, ilmoitti EU:n puheenjohtaja Jacques Delors heti seuraavana päivänä, että Norjalle EU:n ovet ovat aina auki, niin kuin kaikille demokraattisille maille, jotka haluavat rakentaa Eurooppaa! Joulukuussa Saksan liittokansleri Helmut Kohl ja ulkoministeri Klaus Kinkel vakuuttivat, että EU pitää Norjalle ovea auki jäsenyyteen.
Sotilaallinen liittoutumattomuus ja itsenäinen puolustus
Suomen hallitus vannoi lähes kaikkien ministerien suulla kerta toisensa jälkeen, että "EU:n jäsenenäkin Suomi pysyy sotilasliittojen ulkopuolella ja vastaa itse omasta puolustuksestaan". Ei tule kysymykseenkään, että suomalaisia miehiä lähetetään sotimaan oman maan ulkopuolelle. Lisäksi korostettiin koko ajan, että yhteinen turvallisuuspolitiikkahan tulee tarkemmin harkittavaksi vasta EU:n hallitusten välisessä konferenssissa 1996. Kun Suomi silloin on EU:n jäsen, voimme estää sellaisten päätösten syntymisen, jotka eivät meille sovi.
- Heti EU-päätösten jälkeen tuli ilmi, että Saksassa ja WEU:ssa halutaan kehittää EU:n sotilaallista kapasiteettia nyt eikä vasta 1996. Yksi WEU:n tavoitteista ja pääperiaatteista on "suora vastuu jäsenmaiden turvallisuudesta ja puolustuksesta". Jäsenmaiden on oltava valmiita ottamaan osavastuunsa "turvallisuuden, vakauden ja demokraattisten arvojen edistämisestä muuallakin maailmassa". Sitä varten on ylläpidettävä "soveltuvia, kunnollisesti varustettuja ja koulutettuja joukkoja".
Kuukausi EU-kansanäänestyksen jälkeen puolustusvoimain uusi komentaja Gustav Hägglund esittikin suomalaisen "kriisinhallintaprikaatin" perustamista ja kouluttamista, jotta suomalaisia sotilaita voidaan lähettää ulkomaille "terästettyihin tehtäviin".
Valheiden jäljet ja kansan muisti
EU:n kannattajia ei näytä ollenkaan vaivaavan se, että he ovat jo nyt joutuneet lukemattomista valheistaan kiinni. Vanha sanonta, että valheella on lyhyet jäljet, pitää paikkansa. Mutta luulevatko EU:n kannattajat, että myös kansalaisten muisti on yhtä lyhyt? Saa nähdä!
*** |